Tämän on kyllä huomannut omista kokkaretutuista; yksi lähti jo sille linjalle, että sukupuolivähemmistöjen pelkkä olemassaolo on “kärjistävää” ja että lihaa syövää valkoinen hetero on kirjaimellisesti vainotuin “vähemmistö” – ihan epäironisesti. Toivoipa jo että kaikki vähemmistöt yksinkertaisesti katoaisivat jotenkin taianomaisesti, ei ilmeisesti kehdannut vielä julkisesti unelmoida mistään Endlösungista.
Persututtuja on nykyään enää todella vähän, ei ole puolin eikä toisin ollut kauheasti intoa olla tekemisissä enää toviin, tämmönen sateenkaareva hörhö kun olen ja heillä mielipiteet olleet jo tovin sitä luokkaa että mulla ei tartteisi olla ihmisoikeuksia lainkaan
Tämä on ollut valitettava siirtymä Suomen poliittisella kentällä, ja itse esim. en voi enää nähdä itseäni Kokoomuksen kannattajana. Puolueessa on selkeästi käynyt silviissiin, että arvoliberaalit arvot ovat marginalisoituneet, kun puolue on yrittänyt kaikin keinoin estää reaktionäärisempien ihmisten luisun persuihin.
Ottaa kyllä kieltämättä aivoon. Olen käytännössä aina äänestänyt joko piraatteja tai liberaalipuoluetta, mutta en voi enää edes sanoa kannattavani kokoomusta ns. “isoista puolueista”. Arvot eivät enää täsmää. Alkaa ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että poliittinen koti isoista puolueista olisi joko vihreät tai RKP, ja molemmilla on omat ongelmansa. Mutta siitä huolimatta ne vaikuttavat olevan nykyään parhaat (ja ehkäpä ainoat) isot puolueet, jossa voi tuntea olonsa hyväksi liberaalina ja näin esimerkiksi vahvasti NATO- ja EU-myönteisenä henkilönä.
Iso ongelma on tietysti D’Hondtin järjestelmä, joka antaa suunnattoman edun suurille puolueille pienpuolueiden kustannuksella. Siinä tietysti estyy kaiken maailman hörhöt kristallipuolueesta SKP:hen, mutta se samalla estää esimerkiksi liberaalipuoluetta tai piraatteja kunnolla haastamasta puolueita, jotka jo ovat isoja.
Tästäpä tuli taas seinä tekstiä. Mutta noh, politiikka on lähellä sydäntä, ja tämä kokoomuksen Suuri harppaus on aihe, joka ärsyttää sen verran, että siitä on hyvä saada välillä puhuakkin. Poliittinen kodittomuus ei ole mukavaa…
D’Hondt, tai miten sitä Suomessa käytetään on kyllä kohtuullisen pahaa myrkkyä minkään muutoksen kannalta. Sinänsä olisi erittäin mukava nähdä jonkin sortin siirtoäänivaalitapa täälläkin päin maailmaa, kun olen itse ollut yli vuosikymmenen vakuuttunut siitä että se on vain parempi tapa hoitaa hommat.
Meikästä koko poliittisen kentän yksipuolistuminen muutenkin on aika rassaavaa. Itsekkin joskus piraatteja äänestin (ja olin jopa toiminnassa mukana), mutta nykyään on kyllä itselläkin hyvin koditon olo politiiikassa. Muut puolueet nappasivat piraattien esiin tuomat ideat ja ottivat omiin käsiinsä, ja IMO piraateilta loppui vaan puhku uudistua samalla lailla. Toki olin selkeesti kohtuullisen vasemmalla laidalla sitäkin sakkia, mutta eipä se hirveesti haitannut, kun aika helposti sitä löysi yhteistä säveltä edistettäväksi joka tapauksessa.
Mutta joo-o. Olisihan se kiva jos olisi puolue, jota oikeesti kannattaisi. Tuntuu et nykyään joutuu olemaan aika vahvasti sillä “todennäköisesti vähiten paska” -mentalilteetillä liikkeellä.
Kokoomuksen ongelma aina on ollut juuri se että kyseessä on alusta saakka ollut koalitio (Suomalainen puolue + Nuorsuomalainen puolue). Kypäräpapit ja liberaalit samassa puolueessa. Toki yhteisiä asioita löytyy juuri sieltä talouspuolelta, mutta muuten mennään aika laidasta laitaan. Maakunnissa kypäräpappilinja on aikalailla vaadittu jos haluaa kilpailla äänestäjistä Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa.
Kristillisdemokraatit historiallisesti toimi Kokoomuksen ankkuripuolueena, eli jos Kokoomus lipesi liikaa liberaaliin suuntaan, se menetti ääniä KD:lle. Tämä asetelma on kuitenkin viime vuosikymmeninä muuttunut, ja ankkurina toimii nykyään enemmän persut (ja ehkä jopa Keskusta).
Aikaisemmin Kokoomuksella oli myös toisen puolen ankkuripuolue, eli Edistyspuolue (myöhemmin Kansanpuolue, ja Liberaalinen kansanpuolue). Se esti vuorostaan liikaa siirtymistä konservatiiviseen suuntaan. LKP kuitenkin lakkasi käytännössä olemasta merkittävä 90-luvun vaihteessa, ja poliittiseen kenttään syntyi liberaali tyhjiö. Vihreät kuitenkin täytti sitä jotenkuten vuosituhannen vaihteessa, ja he toimivat Kokoomuksen ankkurina (joku saattaa muistaa Vihreitä haukutun Kokoomuksen puisto-osastoksi). Vihreissä kuitenkin tapahtui harppaus vasemmalle tässä viime vuosikymmenellä, mikä tarkoittaa että ankkuria ei enää ole. Kokoomuksella ei ole juuri pelkoa menettää ääniä yhtään mihinkään kun oikeistoliberaaleja puolueita ei ole olemassa. Tämä on mahdollistanut siirtymisen konservatiivisempaan suuntaan. Pieniä toiveita ja viitteitä on että Vihreät siirtyy takaisin oikeammalle, ainakin oikeistovihreät ovat nostaneet profiiliaan, mutta aika näyttää. Kuitenkin tällä hetkellä Kokomuksella ei ole liberaalia ankkuria lainkaan.
Onhan noita muita oikeistopuolueita, mutta ei juurikaan kelvollisia vaihtoehtoja. Keskusta on kuitenkin paljon konservatiivisempi kuin Kokoomus ikinä. Persuja on turha edes mainita. Hjalliisen poppoo on lähinnä vitsi.
RKP taas on aikalailla sika säkissä, puolue taipuu mihin vain kunhan eturyhmien asiat toteutetaan. Eva Biaudetiin henkilöityvä Nej-liberalismi on siellä osittain valloillaan, mikä on aika kaukana siitä mitä liberalismin pitäisi olla. Kyseessä on kuitenkin kielipuolue, jonka olemassaolon tarkoitus on edistää kieliryhmän etuja, usein muiden kustannuksella. Esimerkiksi katastrofaalinen sote-uudistus on osittain RKP:n aikaansaannos, jossa sote-alueet saatiin jenkkityyliin gerrymanderoitua niin että RKP sai paljon valtaa rannikkoseudulla, ja alueiden ruotsinkieliset palvelut turvattua keskushallinnon piikkiin. Ääni RKP:lle on ensisijaisesti ääni alue- ja kielieturyhmälle, eli jos ei niihin kuulu, ei kyseessä ole oikea vaihtoehto oikeistoliberaalille äänestäjälle.
Itse olen tällä vuosituhannella yrittänyt kantaa korteni kekoon liberaalin vaihtoehdon puolesta. Ensin Edistyspuolueen ja sitten Liberaalipuolueen äänestäjänä. Tulos on kuitenkin aika laihaa.
Onko Vihreet siirtyny vasemmalle, vai onko ne vaan pysyny paikallaan kun muut ovat menneet oikealle? Tää on siis oikee kysymys.
En itse muista että ne olisivat hirveästi kantojaan järisyttävästi (ainakaan perinteisen vasemmisto-oikeisto-akselin suunnassa) muuttaneet, mutta täytyy myöntää etten ehkä ole Vihreiden menoa niin tarkkaan seurannut. Toki nykyään kun ihmisoikeusasiat on profiloitunu vasempaan laitaan eikä vähän sinne sun tänne hajanaisesti pitkin oikeisto-vasemmisto-akselia niin koko kysymystä ei ole niin selkee miettiä.
Musta on hyvin surullista et sivistysoikeisto on vaan kadonnu aika pitkälle. Niitä oli jonkun verran omassa kaveripiirissä ja vaikka meikäläisestä ei ihan hirveen helposti oikeistolaista saakkaa, niin niitten kans tuli ihan hyvin juttuun ja vaihteli ajatuksia. En oo seurannu mitä niille nykyää kuuluu ku tiet vei eri suuntiin yliopiston jälkeen. En tiiä onko sille porukalle olemassa enää oikein semmosta edustavaa puoluetta, tuntuu et roleksipersut on ottanut Kokkareissakin aika paljon kenttää. Mut eipä tota oo kyllä oikein itellekkää puoluetta tällä hetkellä.
Sitten toisaalta taas kyllä ihan mielenkiintosta ollu kattoo ku pari kaveria jotka ei sinänsä ole vaihtanut poliittisia ajatuksiaan tippaakaan on siirtyny vaan puoluekannassa vasempaan suuntaan kun puolueet valuu oikeelle.
Joskus nuorena tuli puuhasteltua kokoomusnuorissa ja parin sitsikerran jalkeen kavi selvaksi etta sivistys on tasta porukasta kaukana. En tuon jalkeen enaa pariin vuosikymmeneen ole edes ajatellut aanestavani Kokoomusta.
Joono, näillä kavereilla ketkä silloin sivistysoikeistoa edustivat oli jo silloin (~20 vuotta sitten) pelko siitä hetkestä kun Kokoomusnuorista tulee Kokoomuslaisia.
Jeps. Muistan kun ruokapöydässä puheenjohtaja taputti käsiä, ja samalla hetkellä pöydän kaikki naiset nousivat ylös tarjoilemaan miehille juomaa. Jo nuorena tämä jotenkin oli kuvottavaa…
