Tuntuu, että populismin ydin on mielikuvitusskenaarioissa, jotka tekevät keskustelusta mahdotonta. Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen suhteen voimme tehdä ilmastotoimia ja elää terveemmällä maapallolla – tai jättää toimet tekemättä, ja elää seurausten kanssa. Populistit tarjoavat kolmatta mielikuvitusvaihtoehtoa, jota ei ole oikeasti olemassa: jätetään toimet tekemättä, mutta eletään silti samanlaisella maapallolla kuin nyt. Viisas politiikka perustuu parhaaseen mahdolliseen käsillä olevaan tietoon. Ja uhkakuvista huolimatta, tiedon pohjalta voi yhä toivoa, että sukupolvellani on vielä mahdollisuus valoisaan tulevaisuuteen.
Populistille maailma jossa kaikki on huonosti on unelma, koska silloin on paljon enemmän aiheita joista öyhöttää, valehdella ja kahmia valtaa.
Luoja noita kommentteja.
Mutta joo, on ihmetyttänyt itseänikin miten ilmastonmuutoksen vastaisia toimia vastustavat eivät halua tehdä myöskään varautumistoimia.
Muhoksen palojen yhteydessä 2020 saatiin muistaakseni sammutuskalustoa lainaan Ruotsilta, onko nyt kalustoa lisätty sille tasolle että ainakin yksi massiivinen metsäpalo voidaan hoitaa normaalien tehtävien ohella jos naapurilla on omakin hätä? Onko kaupunkisuunnittelussa huomioon otettavat sademäärät ja tulvariskit ja niihin varautuminen päivitetty oikeasti realistiselle tasolle? Onko helleaaltojen vaatimaan sairaalakapasiteetin ylläpitämiseen kesällä varauduttu? Ym ym.
Mun mielestä yksi mielenkiintoinen juttu tässä viime vuosikymmeninä on ollut se, että populismi on tietyllä tavalla muuttunut ideologiottomaksi.
Jos esimerkiksi verrataan 1900-luvun populismiin, jossa pääsääntöisesti oli ideologisena pohjana jonkinlainen marxismin oppisuunta, tai jos katsotaan vuosisadan alkua, niin fasismi oli myös vaikuttavana voimana. Näissä tietysti fasismin eri muodot kukistettiin aika pitkälti toisessa maailmansodassa (tai Francon ja Salazarin kohdalla jätettiin omiin oloihinsa, kunhan eivät keikuttaneet venettä), ja edellinen taas hävisi kylmän sodan loputtua Neuvostoliiton romahtaessa. Tietysti sekä fasismilla että kommunismilla on omat seuraajansa nykyäänkin, ja varsinkin Internetin kanssa molemmille kategorioille on kasvanut omia tilojaan, joihin kannattajat voivat keskittyä, ja koska Internetissä ei voi olla editoreita, voivat tällaiset valtavirtaa vastustavat liikkeet muhia siellä ilman suurempaa häiriötä.
Tätä voidaan verrata nykyiseen populismiin. Nykypopulismi ei vaikuta olevan juurikaan koherenttia ajatusmaailmaltaan. Kuten artikkelissa sanottiin, se keskittyy enemmän vain vastarannankiiskeilyyn ja tietynlaiseen postmodernistiseen totuudenjälkeiseen ajatteluun, jossa esimerkiksi Adam Savagea lainaten: “I reject your reality and substitute my own”. Ei siinä, olihan noissa 1900-luvunkin ideologioissa omia todellisuuden kieltäviä ominaisuuksia, mutta jotenkin sitä on nykyään enemmän, ja se tuntuu olevan suuremmassa roolissa kuin ennen. Esimerkkinä olkoot vaikka koto-Suomessa tuo Kristallipuolue.
Vähän tällaista tajunnanvirtaa tänään. Toivottavasti tästä saa jotain irti.
